Hirsikotimatka alkaa

Olimme puolisoni kanssa haaveilleet hirsikodin rakentamisesta jo kymmenisen vuotta. Emme aiemmin olleet pitäneet haaveen toteutumista kuitenkaan kovinkaan todennäköisenä. Perheenä olimme jo juurtuneet nykyiselle asuinalueelle, jolla olimme asuneet vuodesta 2016. Arkemme pyöri lähialueella: rauhallinen ja turvallinen pientaloalue, tuttu päiväkoti ja eskari, vuonna 2022 valmistunut koulu, lasten kaverit ja pyörämatkan päässä olevat harrastuspaikat. Olisi siis todella korkea kynnys muuttaa jonnekin muualle. Koska alue oli meille tärkeä, seurasi siitä rakennushaaveen kannalta haaste: tontin löytäminen juuri tältä alueelta. Alueella oli edelleen jonkin verran vanhoja omakotitaloja isoilla (1500-2000 neliötä) tonteilla. Tällaiset tontit olivat kuitenkin poikkeuksetta päätyneet tiskin alta rakennusliikkeille. Olisi siis haastava löytää sopivan kokoinen tontti vain yhtä taloa varten.

Lisätila olisi kiva

Asuimme aiemmin 120 neliöisessä yksitasoisessa paritalon puolikkaassa, jossa oli kolme makuuhuonetta. Syksyllä 2023 perheeseemme syntyi kolmas lapsi, jonka myötä oli selvää, että kaipaamme parin vuoden sisään lisätilaa. Olisi mukava että jokaisella lapsella on oma huone, mutta myös niin että vanhemmille löytyy etätyöpäivää varten jokin työskentelynurkkaus. Lisäksi ajattelimme, että siellä täällä voisi olla muutama neliö enemmän tilaa.

Olimme seuranneet alueen asuntomarkkinaa aktiivisesti - myös silloin kun haku ei varsinaisesti ollut päällä. Koronahurlumhein myötä alueen hintataso pomppasi aika reippaasti, mutta korkojen noustua hinnat selkeästi tasoittuivat, ja suht kiinnostavia kohteita oli myynnissä pidempiäkin aikoja. Loppusyksystä 2023 aloimme käymään asuntonäytöillä. Kävimme katsomassa erilaisia asuntoja, 1970-luvun omakotitaloista aina juuri valmistuneisiin paritaloihin. Aika nopeasti päädyimme siihen, että uudiskohde olisi perheemme kannalta paras vaihtoehto sekä teknisten että tilaratkaisuiden vuoksi. Ainakin vanhemman kohteen olisi pitänyt olla hinnaltaan huomattavasti edullisempi, jotta remontointiin olisi jäänyt rahaa.

Joulun alla 2023 kävimme katsomassa erästä marraskuussa valmistunutta omakotitaloa, joka sijaitsi linnuntietä vain reilun kilometrin päässä silloisesta asunnostamme. Asunto oli oikein kiva: ei merkittävästi suurempi, mutta makuuhuoneita oli neljä, ja sekä talon tyyli että tekniset ratkaisut miellyttivät meitä. Vaikka etäisyys silloiseen kotiimme ei ollut pitkä, sijaitsi asunto toisessa kaupunginosassa, joka olisi tarkoittanut myös eri lähikoulua. Pohdimme asiaa tovin, ja päädyimme siihen, että olimme nämä kompromissit valmiita tekemään. Heti tammikuun 2024 alussa teimme talosta ehdollisen ostotarjouksen ja laitoimme silloisen asuntomme myyntiin.

Myyntiä ja toisia aatoksia

Korkojen nousun myötä asuntomarkkina oli hiljennyt, ja se vaikutti myös meidän asuntomme myyntiin. Todella monet kävivät kyllä järjestämissämme asuntoesittelyissä, mutta ostohousuja oli valitettavan harvalla jalassa. Maaliskuussa saimme asunnostamme ehdollisen tarjouksen, jonka parin iteraation jälkeen hyväksyimme. Ostajaehdokkaan olisi kuitenkin saatava vielä oma asuntonsa myytyä. Otimme siis askeleen eteenpäin, mutta toki kauppojen toteutuminen oli vielä epävarmaa.

Kun odottelimme ensimmäistä tarjousta asunnostamme, tapahtui kuitenkin jotain merkittävää, jonka merkittävyyden ymmärtäisimme vasta myöhemmin. Samalta kadulta, jolla olimme asuneet vuodesta 2016, tuli julkiseen myyntiin n. 1600 neliön tontti, jolla sijaitsi vanha purkukuntoinen omakotitalo. Olimme aina silloin tällöin ohi kulkiessa ääneen pohtineet, että jos tontti tulee joskus myyntiin, niin olisipa siihen kiva rakentaa oma koti. Siispä olin heti helmikuussa yhteydessä tontin välittäjään kysyäkseni, olisiko tonttia mahdollista lohkoa ja tarjota vain osasta. Silloin myyjien kanta oli vielä vahvasti, että he halusivat myydä tontin kokonaisena. Lisäksi heidän hintapyyntönsä oli vielä koronavuosien mukainen eli selvästi liian tuhti. Asia jäi siis sillä erää siihen.

Kevät ja kesä kuluivat, ihmiset kävivät edelleen katsomassa asuntoamme, mutta aina kun vaikutti siltä, että nyt kaupat voisivat mennä maaliin, ilmaantui jotain haasteita. Elokuun lopussa kuulimme tutuiltamme, että saman kadun tontista oli lohkottu pääty, ja että se oli myyty erikseen. Huomasimme keskustelevamme iltaisin, teemmekö oikein, jos muutamme valmiiseen taloon, joka pitää sisällään kompromisseja. Erityisesti harmitti, että keskimmäinen lapsemme menisi todennäköisesti eri kouluun kuin esikoinen. Pohdimme, pitäisiköhän meidän sittenkin vielä harkita vaihtoehtoa, että rakennuttaisimme oman tulevan kotimme. Tällöin saisimme jäädä kotikadullemme ja saisimme talon, joka olisi juuri meille suunniteltu. Rakennusalan ahdinko tuntui kerrankin mahdollistavan sopivan tontin tavoittamisen.

Syyskuun loppupuolella soitin välittäjälle ja tiedustelin tontin tilannetta ja mahdollista hintatasoa. Jäljellä oleva tontti oli pinta-alaltaan 1078 neliömetriä, eli liian suuri yhdelle talolle (ainakin meidän budjetilla). Tonttia ei myöskään voinut enää lohkoa, mutta sen voisi toki jakaa hallinnanjakosopimuksella. Jotta kaupassa olisi jotain järkeä, täytyisi siihen saada mukaan toinen rakennuttaja, jonka kanssa hankkia tontti puoliksi. Lisää pohdittavaa siis.

Päätösten aika

Syyskuussa kun olimme jo lähes luovuttaneet oman asuntomme myynnin suhteen, saimme yllättäen iloisia uutisia: maaliskuussa ehdollisen tarjouksen tehnyt perhe oli vihdoin saanut oman asuntonsa myytyä. 2.10.2024 oli ratkaiseva päivä. Sinä päivänä sovimme ehdot silloisen asuntomme myynnistä ja teimme lopullisen päätöksen tulevasta. Vaikka ratkaisussa olisi riskejä, päätimme tehdä tarjouksen koko 1078 neliön tontista. Kun saisimme kaupan ehdot sovittua, aloittaisimme kanssarakentajan haun. Samana iltana ilmoitimme omakotitalon myyjille, että pitkällisen pohdinnan jälkeen olimme päättäneet vetäytyä ja lähteä toteuttamaan haavettamme hirsikodin rakentamisesta. Heti tämän jälkeen jätimme ensimmäisen tarjouksen tontista.

Tarjousneuvottelut tontista törmäsivät kuitenkin heti alkuunsa yllättäviin haasteisiin: tonttia myi kuolinpesä, jonka toinen osakas oli harmillisesti hyvin heikossa kunnossa. Tämä osakas valitettavasti menehtyi reilua viikkoa myöhemmin, ja se tietysti pisti asiat kokonaisuudessaan jäihin. Me siis tiesimme tässä kohden vain sen, että meidän olisi muutettava asunnostamme 30.11 mennessä pois. Koska haaveen toteutuminen oli kuitenkin niin lähellä, emme halunneet alkaa hätiköidä, vaan päätimme joka tapauksessa katsoa, miten tonttiasia ratkeaa. Muuten asia jäisi harmittamaan meitä iäksi.

Marraskuun alkupuolella sain puhelun välittäjältä, ja hieman yllättäen kuolinpesän osakkaat olivat halukkaita etenemään tonttikaupan suhteen heti, kun perunkirjoitukset olisivat valmiit. Käynnistimme siis tarjousneuvottelut uudelleen, ja jätimme hieman päivitetyn tarjouksen perjantaina 8.11.. Tiistaina 12.11. saimme välittäjältä viestin: "Myyjille sopii ja ovat valmiita etenemään esisopimukselle!" Olimme yllättyneitä ja iloisia: onnistuuko tämä vihdoinkin kaikkien haasteiden jälkeen? Vielä toki hieman stressasi se, löydämmekö kanssarakentajan tontin toiselle puolikkaalle. Sovimme esisopimuksen allekirjoituspäiväksi 29.11.2024, joka olisi sama päivä kun muuttaisimme kodistamme väliaikaiseen vuokra-asuntoon.